Gangliosidoosit

GM1- ja GM2-gangliosidoosit ovat korateilla todettuja perinnöllisiä sairauksia. Taudit johtavat kuolemaan yleensä ennen ensimmäistä ikävuotta. Mitään parannuskeinoa tai hoitoa ei ole. Kyseessä ovat entsyyminpuutossairaudet, joissa puuttuvan entsyymin normaalisti hajoittamat aineet keräytyvät elimistöön ja aiheuttavat vakavia hermostollisia oireita. Kysymyksessä on kaksi eri sairautta, sillä puuttuva entsyymi ei ole sama, mutta ne muistuttavat hyvin paljon toisiaan oireiden puolesta. Tämäntyyppisiä sairauksia, ns. lysosomisia kertymäsairauksia, on erirotuisilla kissoilla todettu muitakin. Niitä esiintyy myös ihmisellä ja muilla nisäkkäillä.

Molemmat yllä mainitut gangliosidoosin muodot periytyvät autosomaalisesti ja resessiivisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että pentu, joka perii viallisen geenin molemmilta vanhemmiltaan, sairastuu muutaman kuukauden iässä. Mikäli pentu perii viallisen geenin vain toiselta vanhemmaltaan, se ei sairastu ja on täysin terve, mutta voi kuitenkin periyttää viallisen geenin omille jälkeläisilleen. Kissaa, jolla on viallinen geeni, mutta on terve sanotaan kantajaksi. Geeni periytyy sukupuolesta riippumatta. Kun astutetaan kantaja ja geneettisesti normaali kissa, pennuista tilastollisesti puolet on kantajia. Kun astutetaan kaksi kantajaa, tilastollisesti 1/4 on normaaleja, 1/2 on kantajia ja 1/4 sairastuu. Näin siis tilastollisesti, mutta todellisuudessa voi käydä niinkin, että kaikki pennut ovat sairaita tai normaaleja. Sairauksiin on kehitetty geenitestit.

Esiintyvyys

Suomessa ei ole ollut yhtään sairaustapausta. Kantajat ovat poistuneet kasvatuksesta geenitestauksen myötä kokonaan. Kaikki tuontikissat on testattu, mikäli ei ole ollut varmuutta siitä, etteivät ne voi olla geenivirheiden kantajia.

Rotuyhdistyksen suositukset ja määräykset ongelman ratkaisemiseksi

Vuosikokouksessa 28.2.1999 hyväksyttiin kasvattajasitoumus, jota kaikki suomalaiset koratkasvattajat ovat sitoutuneet noudattamaan. Lisäksi FIFe määrää säännöissään GM-testauksesta.