Tarinoita korateista

Jos haluat korattisi tarinan tänne, laita tarina ja siihen liittyvä(t) kuva(t) sähköpostitse osoitteella [email protected]. Muista laittaa viestiisi tiedot koratistasi (nimi, ikä, sukupuoli).

Chandani’s Joey

Chandani’s Joey (s. 2010) on ensimmäinen koratimme, ja hän on kyllä kietonut meidät pikkuvarpaansa, tai pitäisikö sanoa, häntänsä ympärille.
 
Joey hankittiin kaveriksi viikkoa aiemmin kotiimme muuttaneelle kotikissallemme ja pienten alkumittelöiden jälkeen he ovat olleet ylimmät ystävykset. 
 
Joeymme on erittäin ihmiseen kiintyvä, erityisesti isäntä vaikuttaa olevan tärkeä, ja isille mau’utaan kovaäänisesti, kun on aika saada ruokaa tai huomiota. Perässä kävely ja askareisiin ”osallistuminen” menee joskus rasittavuuksiin asti. Onneksi kaverikissa kuitenkin rauhoittaa Joeyta välillä viettämään aikaa muuallakin kuin isin sylissä. Uskomme, että kaverikissa, tai kissat, on koratille enemmän kuin tervetullut, ellei ihminen voi viettää aikaansa 24/7 koratinsa tarpeisiin vastaten. 
 
Seniorikissanakin Joey innostuu herkästi leikistä, mutta leikin on oltava tarpeeksi kiinnostava pitääkseen mielenkiintoa yllä. Saalistaminen, oli se sitten laservalo tai uusi huiskulelu, saa kyllä vipinää tassuihin. Ns. aktivointileluja tarjottaessa omistajaa katsotaan sen näköisenä, että ”aktivoi itse”. Vaikka ruoka maistuu, ei se ole niin houkuttavaa, että sen eteen viitsisi nähdä hirveästi vaivaa, toisin kuin superahneen kotikissamme mielestä.
 
Kaiken kaikkiaan yhden koratin kokemuksella, voimme sanoa, että kyseessä on ihana rotu, jonka lumoavat vihreät silmät vangitsevat katseellaan. Silkkinen sinisen hohtava turkki kutsuu paijaamaan. Tämä thaimaalainen onnentuojakissa on totisesti tuonut onnea ainakin meidän perheeseen, sulostuttanut meidän elämäämme, ja toivottavasti näin tapahtuu vielä monen monta vuotta!

Teksti ja kuva: Anu Rosti

Niilo

Niilo, nyt jo arvostettavan 18-vuoden iän saavuttanut kissaherra on erikoistunut perheemme päiväkoti- ja eskari-ikäisten lasten hoitoon. Seuraavana esimerkki Niilon arkipäivän rutiineista.

Niilon aamu alkaa äidin kainalossa rauhassa heräillen. Siihen karvainen lämpöpatteri on viimeistään aamuyön tunteina hiipinyt. Mikäli ihminen ei ole auliisti siirtänyt käsivarttaan tehden kissan mentävän kolosen, Niilo ottaa käyttöönsä etutassunsa ja omatoimisesti kaivaa itselleen sopivan paikan. Pienemmällä perheen lapsista on tapana tulla puoli tuntia ennen muiden heräämistä vanhempien viereen silittelemään ja rapsuttelemaan Niiloa. Kun sitten vanhemmatkin viimein heräilevät, lähtee Niilo vanhemman lapsen herätyspuuhiin. Herätystoimenpiteet vaativat yleensä sängylle hyppäämisen ja ehkä kyljelleen heittäytymisen ennen kuin pojan silmät avautuvat ja Niilo saa rapsutukset.

Aamutoimet hoidetaan yläkerrassa ja vasta kun kaikki ovat siirtyneet alakertaan, Niilo suunnistaa omalle ruokakupilleen. Mikäli kuppi on jostain kummallisesta syystä johtuen päässyt yön aikana tyhjenemään (varmaan Ninni-kissa käynyt yöpalalla), Niilo ilmaisee sen 85 desibelin ylittävällä maunnallaan. Vähitellen myös ihmislapset ovat oppineet omatoimisesti täyttämään kupit pyynnöstä ja tietävät että ruokakuppien viereinen laatikko on täynnä herkullisia pehmeän ruoan pussukoita. Kun ruoasta on syöty kastikkeet ja muutama lihapala, on aika hyvästellä aikuiset ja lapset istumalla eteisessä ja muistuttamalla että kissat odottavat ruokaa myös työ- ja hoitopäivien päätteeksi.

Niilon työpäivä

Niilon työpäivä koostuu pääosin päiväunista eri huoneissa. Jos aurinko paistaa, valikoituvat nukkumispaikat sen mukaan, minne auringon säteet yltävät. Välillä on myös hyvä käydä tyhjentämässä ruokakuppeja (huom. monikossa). Tärkeintä on, että molemmissa kupeissa on yhtä paljon tai vähän ruokaa. Ninnin on siten helpompi valita, kummasta kupista haluaa syödä. Vessatauot, ruokailu ja päiväunet voivat keskeytyä, mikäli jompikumpi perheen aikuisista on etätöissä kotona ja sattuu esimerkiksi aukaisemaan lasitetun terassin oven. Tarvittaessa Niilo voi myös antaa lyhyen komennon, jolla ovi aukenee. Aina terassi ei olekaan niin ihanan lämmin kuin miltä se näyttää sisältä katsottuna. Tassut voivat tuntua ikävän kohmeisilta ja turkin alle puhaltaa kylmä viima. Parhaimpina päivinä terassilla voi nauttia luonnonäänistä, hajuista ja auringon lämmöstä.

Kun kello neljän jälkeen aikuiset ja lapset saapuvat kotiin, odottaa Niilo etuoven takana. Välillä maukuminen kuuluu jo ulos asti ja karvainen naama vilahtaa oven viereisessä ikkunassa. Lapset pötköttelevät hetken sohvalla ennen ruokailua, leikkejä ja harrastuksia ja Niilo käyttää tilaisuuden hyväkseen liittyen sohvapötköttelijöiden joukkoon. Niilon rankka työpäivä vaatii myös riittävän pitkän palautumishetken. Ihmisten ruokailun valvominen on yksi Niilon illan kohokohdista. Koska ruokapöytä on aluetta, jolla varsinkaan ruokailun aikana ei saa lepuuttaa omaa takamustaan, Niilo istuu lasten keskellä penkillä. Siinä on myös oiva paikka tarkkailla ruokailua ja arvioida onko ruoka sen verran syötävää, että sitä kannattaa itselleenkin pyytää. Lapset ovat aikuisia helpommin taivuteltavissa antamaan pieniä tapas-tyyppisiä maistiaisia omilta lautasiltaan. Niilon mieltymyksiin kuuluvat tavallisten kana- ja lihapalojen lisäksi myös eksoottisemmat ruokalajit, kuten salaatinlehdet, kaurapuuro, juusto ja murot.

Niilon iltavuoro

Mikäli lapsilla on illalla harrastuksia, Niilo voi lepäillä ja valmistautua rauhassa iltapuuhiin. Jos taas lapset ovat kotona, kissojen velvollisuutena on osallistua kaikkiin toimintoihin, joita lapsetkin tekevät. Lautapelilaatikossa istuminen ja pelilaudalla kävely on erityisen hauskaa. Parhaat hetket ovat kuitenkin niitä, kun lapsista pienempi menee kissojen ruokalaatikolle ja etsii sieltä kuivattuja kananaksuja tai muita herkkuja ja piilottaa niitä ympäri olohuonetta. Ninnikin tykkäsi leikkiä herkkujen piilotusta ennen kuin sokeutui viime kesänä. Nyt jää pelkästään Niilon vastuulle löytää kaikki herkut (ja Ninni saa ne suoraan nenän alle toimitettuina).

Niilon lastenhoitopäivä päättyy iltapuuhiin. Iltapalalla Niilo istuu jälleen lasten välissä. Oma kuppikin kaipaa yleensä täytettä samoihin aikoihin. Iltapesuvastuun Niilo on luovuttanut kokonaan ihmisaikuisille, sillä se on liian vetistä puuhaa. Aikuisten kanssa kissoilla on myöhemmin saunavuoro, jonne Niilo osallistuu makoillen ensimmäisten löylyjen ajan ylälauteella saunatyynyn päällä. Lapset ovat sen verran aloittelijoita veden käsittelyssä, että heidän kanssaan Niilo ei sauno. Turkin puhdistamiseen menisi ikuisuus, jos se kastuisi lasten suihkutellessa ympäri pesuhuonetta. Sen sijaan iltasatuaika on Niilolle mahdollisuus viettää laatuaikaa pienten ihmisten kanssa. Niilo käpertyy jommankumman lapsen kainaloon kuuntelemaan iltasatua ja kehräilee tyytyväisenä. Päivä on jälleen pulkassa ja lapset saatu nukkumaan. Nyt on aika lähteä aikuisten kanssa alakertaan köllöttelemään sohvalle ja ehkä pyytää vielä pari herkkupalaa.

Teksti ja kuva: Laura Korhonen